Tietд ennen sotaa Petsamoon vuoden tein, muistan sen,
nyt jo maantien tekoon vanha oon, vippaa mulle viitonen.
Korpeen maata palan raivasin, auraten, kylvдen,
pellot jдivдt sodan jalkoihin, vippaa mulle viitonen.

Sinne jonnekin tieni kun vei ystдvдt kaikki palanneet ei,
siellд haaveistain mд luopua sain, on arpia vain muistonain.
Silloin kyllд minuun myцs luotettiin, tarvinnut muita en,
nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.

Nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
Vippaa mulle viitonen.